Tänään 3.7.2008 rohkenen ilmoittaa, että olen päättänyt erota Ilmajoen seurakunnan palveluksesta. Olen punninnut vaihtoehtoja ja valinnut kahdesta vaikeasta vaihtoehdosta itselleni vähemmän vaikean. Nykyinen työni ei  ole ihannetyöni, mutta palaaminen vanhaan tehtävääni seurakunnassa tuntui vaikeammalta. Olisin halunnut jatkaa seurakunnassa, mutta palaaminen samaan vanhaan työnkuvaan nuorisotyössä oli liian raskasta. 18 vuotta sitä tuli tehtyä, mutta nyt on aika luovuttaa tehtävä toiselle. Kirkon virkajärjestelmä on kankea. Se ei nuorisotyöntekijää paljon armahda. Jos väsyt työhösi, niin vaihtoehtoja ei paljon ole, vaikka haluaisit tehdä seurakuntatyötä. Minäkin siirryn nyt syksystä opiskelijaksi, jos sitten ehkä tulevaisuudessa voin palata siihen työhön, mitä oikeasti haluaisin tehdä.

Toinen pointti on se, että nykyisessä työssäni ilmoitin, että en välttämättä jatka. No minusta haluttiin pitää kiinni kynsin ja hampain niin, että sain luvan opiskella työn ohessa täydellä palkalla. Seurakunnalle taas tuntui olevan yksi ja sama, jos lähden. Jos lähden, niin joku toinen tulee tilalle ja hoitaa homman. Hieno kiitos kahden vuosikymmenen työstä.... Kyllä kirkolla mielestäni olisi työtä suunnitella ikääntyvien nuorisotyönohjaajien loppusijoituspaikkoja. Tuntemistani kollegoista yksi tai kaksi on jäänyt eläkkeelle nuorisotyöstä. Useimmat joltain aivan muulta alalta. Olisi pitänyt uskoa äitiä, joka joskus sanoi, että et sinä poika itseäsi tuolla työllä elätä. No, elätin sentään sen 18 vuotta...

9.9.2008 istun Espoon Leppävaarassa veljeni luona tietokonettani näpytellen. Verkkoviestinnän opintoni ovat alkaneet. Seuraavat puolitoista vuotta menee siten, että olen aina yhden viikon kuukaudesta täällä suuressa maailmassa ja niiden väliset ajat normaalisti päivät töissä - ja yöt varmaan erilaisten tehtävien parissa. Jaksaminen vähän mietityttää, mutta nyt oikeasti tuntuu siltä, että olen kulkemassa kohti jotain uutta ja se antaa uskoa tulevaisuuteen. Seurakunnasta ja nuorisotyöstä irti päästäminen otti yllättävän lujille. Päätös ei ollut helppo, mutta kun se oli tehty, on elämä ollut helpompaa. Nyt on pitkästä aikaa mukava keskittyä jonkun uuden asian oppimiseen ja opiskeluun. Verkkoviestintä on mielenkiintoinen ala, jossa riittää sisällöllisiä, visuaalisia ja teknisiä haasteita. Internet on kirkonkin piirissä alue, jolle on paljon satsattu, mutta paljon voisi vielä panostaa. Ehkä tuleva tehtäväni on siellä jossakin.

3.11.2008 istun kotona tietokonettani näpytellen. Aaro poika on vähän kipeä ja minä jäin hänen kanssaan kotiin. Totesin, että opiskelutehtävien tiimellyksessä oman sivuston hoitaminen on jäänyt ja sivuilla on vanhaa tietoa. No nyt on tilanne korjattu. Ilmajoella esiinnyttiin Deepwaterin kanssa 25.10. Checkpoint -tapahtumassa ja olihan se mukavaa välillä soittaa. Deepwaterin levykin saatiin julkaistua ja ensimmäiset 50 kpl levyä myytiin. Ensi viikolla on taas Helsingin viikko ja aiheena kuvankäsittelyn ihmeellinen maailma. Elämä etenee nyt aika rutiininomaisesti. Jonkinlainen tasapaino on saavutettu suurten myllerrysten jälkeen.

8.3.2008 istun kotona tietokonettani näpytellen. Ollaan muuten kotona kaikki, mutta vanhin tytär on vävykokelaan kanssa viikonlopun vietossa Jyväskylässä. Viime päivät ovat menneet Kajo-yhtyeen uusien nettisivujen kimpussa. Homma on ollut hyvää harjoitusta verkkoviestinnän opintoihini liittyen. Lamasta puhutaan ja lama vaikuttaa meidänkin firmassa. Meitä on vain kaksi siellä töissä, joten irtisanomisvaaraa ei kuitenkaan juuri ole. Jos pitää vähentää väkeä, niin sitten loppuu koko toiminta. Sitä minä vain ihmettelen tässä tietokonealan bisneksessä, että miksi kaikki yrittävät myydä niin halvalla. Alan tavaraa myyvien liikkeiden hintoja kun katselen, niin en yhtään ihmettele, jos tulee YT-neuvotteluja. Jos kaikki pyytäisivät edes vähän enemmän myymistään tavaroista, niin liiketoimintakin voisi olla kannattavaa. Perustuuko hinnoittelu vain siihen, että haalitaan markkinaosuuksia ja saadaan osakkeen kurssi korkealle? Sitten myydään myydään firma jollekin pääomasijoittajalle ja pannaan väkeä pihalle. Minusta onkin alkanut tuntua, että rehellinen työ ei enää kannata. Matti Näsällä olisi varmaan taas asiaa.Toinen ongelma on se, että kun tavara tehdään halvaksi, niin laatu kärsii. ATK-alan tavara on huolestuttavan heikkolaatuista. Sitä kun ensin myyt, niin kohta saat hoitaa hankalia takuuasioita tai korjata myymiäsi vehkeitä.  Työ ei tunnu nykyään aina kovin mielekkäältä. Niin että jos joku tarvitsee oikein hyvää miestä, niin tässä olis sellanen... Tuntemattoman sotilaan Rokkaa siteeraten.