Wiseguys
Oikeat henkilöt muistelemaan Wiseguys -yhtyeen tarinaa olisivat tietysti Vaismaan veljekset
Mikko, Kalle ja Jaakko itse, mutta koska heidän muistiinpanojaan ei minulla ole käytettävissäni, muistelenpa itse sen verran kuin
olen henkilökohtaisesti heidän tarinaansa seurannut.
Wiseguys oli 1990 luvun alkupuolella vaikuttanut kolmen Vaismaan veljeksen
'bändi', joka ainakin aluksi rakensi esityksensä toisaalta silloin pinnalla olevaan rap -musiikkiin ja toisaalta humoristisiin sketseihin,
joissa kuitenkin aina oli selkeä kristillinen sanoma. Aluksi he esiintyivät keskenään säestävien soittimien ollessa korkeintaan
pyykkilauta. Ensimmäisen kerran taisin nähdä heitä Kurikassa järjestettävässä vuosittaisessa
Hyde Park -gospeltapahtumassa, joka oli avoin foorumi kaikille halukkaille yrittäjille. Taisi olla jo silloin, kun Kajokin
sotkettiin mukaan tyyliin: voisitteko pojat muuten ohimennen säestää meitä yhdessä kappaleessa. Wiseguysit saavuttivat heti
jonkinlaisen paikallisen suosion, koska itse muistelen joidenkin ilmajokisten nuorten olleen jopa fanin asteella heidän suhteen heti ensimmäisen
Hyde Park -esiintymisen jälkeen. Pian Kalle ajautui Kajon miksauskuvioihin mukaan ja sitä myötä myös Kajon keikkasettiin aina
jonkin rap -numeron merkeissä. Noilta ajoilta muistan ainakin levyllekin päätyneen 'Roskaa' -rapin ja sitten 'esittelyrapin'.
Jossakin vaiheessa Wiseguysin pojat sitten pyysivät Kajoa viralliseksi säestäväksi orkesteriksi ja niin alkoi joitakin vuosia jatkunut
yhteistyö, jonka aikana aika monessa tilanteessa esiintyi 'paketti' Kajo&Wiseguys.
Wiseguysin ensimmäinen äänite
'Ei me osaja' äänitettiin Kajon 'Upporikas' -levyn nauhoituksen yhteydessä. Mainittakoon, että digitaalinen
master -nauha, joka oli tavallisella VHS -videokasetilla hukkui moneksi viikoksi, kunnes äänittäjämme Kimmo Ahola löysi sen
lastensa videokasettihyllystä. Toinen ja samalla viimeinen varsinainen julkaistu äänite 'Eihän äitee näje' julkaistiin
seuraavana vuonna 1993. Se äänitettiin itse kootussa studiossa Ilmajoen seurakunnan nuorisotiloissa. Samassa tilassa samoihin
aikoihin äänitettiin muuten Minna Sairon (nyk. Pyysalo) ensimmäinen äänite 'Polut'. Äänitystulos ei
muuten ole näin jälkeenpäinkään ajatellen lainkaan hassumpi, kun ottaa huomioon laitteiston kirjavan tason ja tyylin.
'Eihän äitee näje' oli oikeastaan Wiseguys -keikka studiossa äänitettynä. Se sisältää viiden
biisin lisäksi välisketsejä, jotka ikäänkuin liittävät biisit yhdeksi kokonaisuudeksi. Sillä on edustettuna
myös muita musiikin tyylejä kuin rap. Ja vaikka rapista Wiseguys lähti liikkeelle, heille itselleen oli kai alusta asti selvää
laajentaa ilmaisua jossain vaiheessa. 'Eijän äitee näje' sisältää mm. parodian Exit -yhtyeen kappaleesta S.O.S.
Toinen erittäin hauska tekele kasetilla on reggae -kappale 'Eikko ennä jano', jonka yhteydessä Wiseguysit paljastavat myös
espanjan kielen taitonsa. Ensimmäisellä kasetillaanhan he olivat laulaneet jo Turuksi ja Viroksi. Tuosta S.O.S -biisistä muuten tulee mieleen
eräs Wiseguysin live -keikka... Se oli vimpelissä. Kappale oli eräänlainen pohjalaisen uhon esittelykappale ja heillä oli tapana
aloittaa se seisomalla ensin rivissä oikein reteesti käden puuskassa. Tuona iltana veljekset olivat tavallistakin paremmassa vauhdissa ja korostivat
pohjalaista jäyhyyttänsä sanailemalla jotakin sitä korostavaa. Muistaakseni se oli Mikko, joka sanoi jotenkin siihen tapaan, että
kyllä seistään jämäkästi niin kuin olisi rautakanki tuolla haarojen välissä. Silloinkos repesi nauruun
valehtelematta koko sali. Bändi yritti ensin peitellä tapahtunutta livahtamalla äänentoistokaappien taaksen peittelemään
hysteeristä nauruaan, mutta kun Wiseguysit itse ja koko salillinen yleisöä nauroi aivan valtoimenaan, niin pitipä sitten nauraa vain
se nauru pois. Seuraava kappale (eli S.O.S) alkoi sitten joskus usean minuutin nauramisen jälkeen. Ja täytyy sanoa näin jälkeenpäin,
että eivät Wiseguysin keikat muutenkaan tylsiä olleet. Niissä tapahtui aina jotain yllättävää ja hauskaa - ja kuitenkin
niissä oli sanomaa.
Kaikki Wiseguys -kasetit myytin varsin lyhyessä ajassa loppuun. CD:nä niitä ei koskaan julkaistukaan.
Kasetit myytiin vähäisen kappalemääränsä vuoksi suhteellisen edullisesti, joten ne olivat nuorison kukkarolle sopiva ostos.
Itse olen jälkeenpäin niitä kuunnellessani ajatellut, että Wiseguysin kasetit olisivat ansainneet silloistakin laajemman huomion.
Ne ovat varsin nerokkaita. Wiseguys oli lähellä julkaista kolmannenkin äänitteen. Se äänitettiin vuonna 1994, jälleen omassa studiossa. Tällä äänitteellä on mm. kappale 'Isoo mies ja uskos', jolla Jaakko soittaa viulua.
Muut kappaleet ovat 70 -luvun musiikillinen parodiointi 'Kutsu', hempeä ja romanttinen balladi 'Kesäilta', jossa Jarmo
'Ryönä' Kuoppala soittaa 'havaijin' kitaraa sekä hauska rock and roll -biisi 'Hiihdän'. Mainittakoon
muuten, että taustayhtyeensä Wiseguysit pistivät lujille juuri tällä loppua kohti vain laajentuneella tyylivalikoimallaan.
Wiseguysit kuitenkin lopettivat toimintansa ennen kuin tuo materiaali ehdittiin julkaista. Wiseguys oli hauska kappale suomalaista gospel -historiaa, jossa sain olla mukana, ja jonka toivoisin vielä näin jälkeen päin
saavan mahdollisuuden antaa ihmisille jotain sykähdyttävää, hauskaa ja samalla syvällistä
